Hae tästä blogista

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Hiidenmaa parissa päivässä

Hiidenmaalla on niukasti arkeologisia kohteita verrattuna esimerkiksi Saarenmaahan. Tämän vuoksi jopa intomielinen arkeologian harrastaja voi hyvin mielin rentoutua ja levätä Hiidenmaalla ilman pakkotahtista kohteiden kiertämistä. Jotain mielenkiintoista tarttuu kuitenkin matkailijan kameraan, kun saaren kiertää ilman ennakkosuunnitelmia ja bongailee nähtävyyksiä ns. luonnonmenetelmällä.


Kärdla

Hiidenmaan ainoasta kaupungista löytyy satunnaiselle matkailijalle hotellitason majoitusta. Muu majoitus Hiidenmaalla on lähinnä puhkemaja- & leirintäaluetyyppistä. Kärdla tarjoaa myös mukavia ravintoloita ja kahviloita, erityisesti tässä voi mainita mainion Wabrik-ravintolan.

Pikaiselle Hiidenmaan matkalle sopii hyvin piipahdus Hiidenmaan museossa, joka sijaitsee osoitteessa Vabrikuväljak 8. Museo esittelee kotiseutuhenkisesti Hiidenmaan historiaa painopisteen ollessa 1900-luvun tapahtumissa. Mukavana yksityiskohtana on yhdessä huoneessa esitetty 50-luvun koululuokka. Koulunkäynnin haasteet ovat olleet hyvin käytännönläheisiä myös silloin.


Kõpu

Kõpussa Mägipen kylässä on seissyt majakka jo vuodesta 1519 (tai 1540). Majakka toimi aluksi vain päivisin ohjaten Hansa-liiton kauppa-aluksia Hiidenmaan matalikkojen ohitse.

Majakkaa on sittemmin korotettu, ja nykyisin sinne voi kivuta ihastelemaan huipulta avautuvaa maisemaa.







Kõpun lähellä Ülendissa piti kartan mukaan olla sekä pronssikautinen asuinpaikka että rautakautinen kalmisto, mutta etsinnöistä huolimatta paikka jäi löytymättä. Ülendistä löytyi kuitenkin hiisi eli lehmus, joka on Viron tunnetuin uhripuu. Kirjallisten lähteiden mukaan Ülendi on Hiidenmaan vanhinta asuinaluetta, arkeologiset tutkimukset vuodelta 1994 osoittivat, että seudulla on asuttu (tilapäisesti) jo 7800 vuotta sitten.



Käina

Käinan kirkonrauniot ovat aivan Käinan keskustassa. Kirkko on rakennettu Saarenmaan-Läänenmaan piispan Johannes II Orgaksen toimesta vuosien 1492-1515 aikana. Samalla paikalla on sijainnut puukirkko ilmeisesti jo 1200-luvulla.




Pühalepa

Hiidenmaan vanhin toiminnassa oleva kirkko löytyy Pühalepan kunnasta. Pyhälle Laurentiukselle pyhitetty kirkko on rakennettu Saksalaisen ritarikunnan hallinnoimalle alueelle jo vuosien 1261-1265 aikana. Liivinmaan sodissa 1500-luvulla kirkko tuhottiin täysin, mutta 1600-luvulla se toimi taas luterilaisen seurakunnan käytössä kunnostettuna. Kirkko on kuitenkin remontoitu niin "moderniksi", ettemme viitsineet ottaa siitä edes kuvaa.
Pühalepasta löytyy myös suurista kivistä koottu röykkiö (tarinoiden mukaan svealaisen kuninkaan Ingvarin hauta), joka ei kuitenkaan kirjallisten lähteiden mukaan ole arkeologinen kohde, vaan se on koottu historiallisella ajalla.

Mantereella sen sijaan kävimme tutustumassa 1200-luvulta peräisin olevaan Ridalan kirkkoon, joka oli säilyttänyt paljon alkuperäisiä piirteitään. Kirkko ei ollut avoinna, joten sitä piti ihastella ulkoa käsin. Alla näytteeksi pari kuvaa siitä.




Raportoi JR.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Ateenan arkeologisia kohteita

 
Ateenan merkittävimmät arkeologiset kohteet ja -museot sijaitsevat kätevästi metrolinjaston läheisyydessä.

Kohteisiin voi ostaa neljän päivän yhteislipun, jonka hinta on 30 euroa henkilöltä.  Yhteislippu sisältää pääsyn mm. seuraaviin antiikin ajan kohteisiin: Agora (hallinnollinen aukio ja tori) ja Agoran museo, Kerameikos (kaupungin muurin tuntumassa sijainnut alue) ja Kerameikoksen museo, Hadrianuksen kirjasto, Akropoliksen rinteet, Olympeion (Zeukselle omistettu temppeli) ja Roomalainen agora.

Doorilainen, korinttilainen vai joonialainen - siinäpä pulma.

Akropolis

Akropolis-linnavuorella ja sen rinteillä sijaitseva muinaismuistoalue on Ateenan suosituin arkeologinen kohde. Kohteeseen pääsee mukavimmin, kun on aikaisin liikkeellä, jää metrosta Akropoliin asemalla ja kävelee museoalueen etelänpuoleisesta portista sisälle. Matkaa asemalta portille on noin 300 metriä. Varsinainen kulku Akropolin kukkulalle vaatii jonkin verran ponnistelua ja on huomattava, että reitti sisältää useita portaita. Liikuntarajoitteinen henkilö pääsee Akropoliin laelle myös hissillä, mutta kyyti on sovittava lipunmyyntipisteessä etukäteen.

Akropoliin laella sijaitsevat mm. Parthenon (447–438 eaa), Niken (420 eaa) ja Athene Poliaan (529–520 eaa) temppelit. Ympäröivillä rinteillä sijaitsevat mm. Herodes Atticuksen odeion -teatteri, Eumeneen stoa, Asklepieion ja Dionysoksen teatteri.


Niken temppeli
Parthenon
Dionysoksen teatteri
Akropoliin ja erityisesti Parthenonin esineisiin voi tutustua Akropoliin vieressä olevassa modernissa museossa, jonne on erillinen 5 euron pääsymaksu.

Museon pääsisäänkäynti - museon alla on antiikin aikaisia rakennusten perustuksia.

 

Hadrianuksen kirjasto

Ateenan roomalaisajasta muistuttaa mm. Hadrianuksen rakennuttama kirjasto (rakennettu vuosina 125-132), joka sijaitsee Monastiraki-metroaseman lähellä.


Hadrianuksen kirjaston alue
 
Kirjastosta on jäljellä lähinnä osia julkisivusta. Samalla alueella on paljon eri-ikäisiä raunioita, mm. 1000-luvun kirkon rauniot.
 

Vanha Agora

Agora oli antiikin Ateenan hallinnollinen ja kaupallinen keskus, jonne sijoittui paljon julkisisia rakennuksia ja mm. kuvassa kukkulalla näkyvä Hefaistoksen temppeli. Se on tyylisuuntansa parhaiten säilynyt temppeli Kreikassa. Agora sijaitsee Akropoliin kukkulan vieressä, ja laaja muinaisjäännösalue antaa hyvän kuvan siitä, millaisissa maisemissa muinaiset ateenalaiset asioista päättivät.

Hefaistoksen temppeli


Agoran laidalla on pitkä ennallistettu pylväshallirakennus, stoa, joka valottaa sitä, minkäkokoisia alueen rakennukset aikoinaan olivat. Hefaistoksen temppeliä lukuun ottamatta muista rakennuksista on jäljellä vai kivijalkoja, muureja ja pylväiden kappaleita. Stoassa toimii alueen museo, ja siellä sijaitsevat myös vessat.

 

 

Roomalainen agora

 
Keskellä oleva rakennus on antiikin aikainen planetaario.

Hadrianuksen kirjaston läheltä löytyy Roomalainen agora. Roomalaiset siirsivät Kreikan alueet valloitettuaan kaupungin hallinnollisen keskuksen eri paikkaan.








Kerameikos

 
Kerameikos sijaitsi antiikin aikana kaupungin muurien molemmin puolin. Alueella oli paljon käsityöläisiä mm. savenvalajia ja ruukkujen eli keramiikan valmistajia, joista alueen nimikin juontuu.
 
Kaupungin muuria ja portti (henkilön kohdalla)
 
Kerameikos-alueen läpi kulki antiikin aikana joki ja kaksi merkittävää tietä. Toinen johti Agoralta Ateenan satamaan Pireukseen ja toinen Platonin akatemiaan.
 
Kuivunut joenuoma ja silta
 

Olympeion

Kreikan suurin Zeus-jumalalle rakennettu temppeli.
 
 

Lykeion

Lykeionissa taas sijaitsi Aristoteleen koulu. Alueella on hyvin vähän säilyneitä rakenteita, mutta siinä on nähtävissä arkeologisten kaivausten jäljet mm. maakerrosten paksuus ja kerrostuneisuus. Lykeionin lähellä sijaitsee Bysanttisen ja kristillisen taiteen museo, Kykladisen taiteen museo ja Benaki-museon yksi rakennus, joista ehdimme käydä valitettavasti vain ensimmäisessä.
 
Lykeion

 Arkeologinen museo


Käyntiin arkeologisen museossa vierähtää helposti puoli päivää tai koko päivä, sillä näyttelysaleja on kaikkiaan 65. Nähtävää on paljon, mm. kuvassa alla oleva tarunhohtoisen Troijan sodan sotasankarin Agamemnonin kuolinnaamio (tarinan mukaan) ja Antikytheran kone, jota on sanottu maailman ensimmäiseksi tietokoneeksi.


Agamemnon - kuolinnaamio
 
Antikytheran kone

Sotamuseo

Sotamuseossa voi käydä tutustumassa vanhempaan ja uudempaan sotakalustoon sekä kreikkalaisten taisteluihin kautta aikojen. Sotamuseo ei ole must-kohde, mutta se kannattaa sisällyttää kohteisiin, jos Balkanin alueen sotahistoria suinkin kiinnostaa.

"Poleeminen museo", kuvassa F-104 Starfighter.
 
Raportoi Jussi

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Biskupin, Puola



Biskupin on moniperiodinen muinaisjäännöskohde, joka sijaitsee Puolassa, Gdanskista noin 200 kilometrin ja Varsovasta runsaan 300 kilometrin päässä. (Biskupinin sijainti https://goo.gl/maps/4GbRdS5Sapy)

Parhaiten kohde tunnetaan pronssi- ja varhaisen rautakauden aikaan sijoittuvasta vallien ympäröimästä kylästä, joka edustaa Lusatian kulttuuria. Kylän jäännökset säilyivät poikkeuksellisen hyvin veden alla hapettomissa oloissa. Kohde löydettiin 1930-luvulla, ja se on yksi Puolan maineikkaimmista. Sitä on joskus kuvattu "Puolan Pompejiksi", ja siitä kiinnostui jopa Saksan natsipuolueen SS-Ahnenerbe-seura, joka etsi sieltä toisen maailmansodan aikana germaanisia juuriaan.

Biskupinissa on asuttu mesoliittiselta kivikaudelta alkaen nykypäiviin asti. Aluetta on kaivettu vuosien varrella moneen otteeseen, ja tutkituille paikoille on pystytetty mielikuvitusta ruokkivia rekonstruktioita eri aikakausien asumuksista mesoliittisista oksamajoista aina keskiaikaiseen kylään saakka. Kesällä kohde on vilkkaampi. Siellä järjestetään monenlaisia tapahtumia ja muun muassa kokeellisen arkeologian toimintaa.

Kohde on auki ympäri vuoden, vaikka talviaikaan monet rekonstruktiotrakennuksista ovat kiinni. Pääsymaksu on aikuiselta 10 zlotya eli pari euroa ja hintaan saa puolankielisen kartan alueesta. Kartalla on onneksi kohteiden luonnehdinnat englanniksi. Kävimme kohteessa maaliskuun puolivälissä, jolloin lunta ei alueella ollut lainkaan ja lämpötilakin mukavasti plussan puolella. Vaikka kaikkea ei päässyt näkemään ajankohdan vuoksi (jopa lipunmyyjää joutui odottelemaan hetken, kun paikka vaikutti niin kuolleelta), alueeseen sai tutustua hyvässä rauhassa, koska muita kävijöitä oli vain kourallinen. Käynnin aluksi kohteesta näytettiin puoli tuntia kestävä englanninkielinen video, joka auttoi ymmärtämään alueen tutkimushistoriaa ja merkitystä - vaikkakin äänentoistossa oli paikan päällä toivomisen varaa.Videon katsomista suositellaan kaikille kävijöille. Kohdetta on käytetty mm. arkeologien koulutuskaivauksissa vuosikymmeniä.

Tältä näytti alueen sisäänkäynti lipunmyyntirakennuksesta käsin. Oikealla olevasta majasta ilmaantui yllättyneen näköinen vahtimestari tarkastamaan lippumme.



Kun kävelimme polkua pitkin kohti tärkeintä muinaisjäännösaluetta, lehtometsän loputtua eteemme avautui tällainen näky:


Rekonstruktion edessä oli malli siitä, millaiselta alue on käyttöaikanaan näyttänyt. Järven ympäröimien vallien sisällä on sijainnut kymmeniä pitkätaloja. 


Kylään on ollut vain yksi sisäänkäynti, joka on saattanut näyttää tällaiselta. Muinaisjäännöksessä on säilynyt lähinnä rakennelmien alaosa, joten torni tai sen ulkonäkö lienevät rekonstruktion laatijan keksimiä. Kylään on kuljettu lankkuilla katettua polkua tai siltaa pitkin. Muurit koostuivat neliön muotoisista vierekkäisistä hirsikehikoista, jotka oli täytetty hiekalla ja savella. Järvenranta oli katettu toisesta päästään teroitetuilla maahan limittäin isketyillä pölkyillä, jotka estivät maata kulumasta vallin alta. Kaivauskuvissa nämä massiiviset rakenteet erottuivat selvästi.


Pitkätalojen välissä kulki laudoilla katetut kujat. Talot sijaitsivat hyvin lähekkäin. Ne muistuttivat rivitaloja, sillä yhdessä talossa oli useita erillisiä huoneita, joissa oli omat sisäänkäynnit ja tulisijat. Yhteen huoneista oli perustettu valokuvanäyttely alueen tutkimushistoriasta. Alla oleva kuva on otettu vallin päältä pitkätalojen takaa kohti sisäänkäyntiä.



Biskupinissä on myös merkkejä neoliittisesta viljely-yhteisöstä. Kaivausten perusteella tehty rekonstruktio näyttää ulkoisesti samantyyppiseltä kuin vanhempi Lusatian kulttuurin aikainen, mutta sisäänkäynti on päädyssä ja sisätilat ovat melko avoimet pieniä karja-, makuu- tai säilytysaitauksia lukuun ottamatta.

Puolan lisäksi tärkeimmät tiedot kohteista on esitetty englanniksi. Alla oleva taulu esitti neoliittisen rakennuksen pohjapiirrosta. Sisällä oli ollut kaksi tulisijan paikkaa, ja ulkopuolella yksi ruumishauta. Rakennusten vieressä oli myös lähde, jonka kaivauksissa oli löydetty lukuisia käyttökausia (esineistö: keramiikan sirpaleita, kivilatomuksia ja luultavia uhrilahjoja) aina keskiajalle saakka.


Neoliittisen rakennuksen sisätiloja:


Rakennuksen seinärakennetta. Hirsien välit on tilkitty savella.


Biskupiniin pääsee parhaiten omalla autolla - tai tietysti bussilla, jos se on retkikohteena. Alue on hyvin tasainen ja esteetön. Neoliittiselle "farmille" jouduimme kapuamaan ratakiskojen yli portaita pitkin, mutta huonojalkaisemmat pääsevät sinne varmasti myös tasaista polkua huoltoporttia pitkin. Kesäisin alueen vieressä on ilmeisesti myös ruokailu- ja kahvittelumahdollisuus. WC-tilat sijaitsevat sekä lipunmyyntirakennuksessa että kesäisin sen vieressä olevassa erillisessä rakennuksessa.

Kohteessa kävivät Jussi ja Tanja

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Hedeby

Dannevirkeltä matka jatkui kohti Hedebytä. Hedeby (saks. Haithabu, varhaisin skandinaavinen muoto Heiðabýr) oli merkittävä viikinkiaikainen kaupunki. Se sijaitsi Itämeren lahden pohjukassa Jyllannin niemimaan itäreunalla lähellä niemimaan kapeinta kohtaa. Paikka sijaitsee nykyisin Saksan alueella Schleswig-Holsteinin osavaltiossa nykyisen Schlei-vuonon pohjukassa. Alue on vielä nykyäänkin hyvin maaseutumainen.

Näkymä Hedebystä luoteeseen.


Hedebyn ympäristöstä on löydetty useita riimukiviä. Osa niistä on esillä Hedebyn ja Schlewigin museossa, osa on yhä alkuperäisellä paikallaan.

Riimukivi.

Wikipedian mukaan Hedebyn kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran frankkilaisessa Einhardin kronikassa vuonna 804. Se lienee kuitenkin perustettu jo noin vuoden 770 tienoilla. Itse Hedebyn kaupunkia ympäröi 1,3 km pitkä maavalli, joka liittyy Dannevirken puolustusvalliin.


Hedebytä ympyröivä maavalli on nykyään noin 10 - 15 m korkuinen.
 
Kukoistusaikanaan Hedeby oli merkittävä kauppapaikka ja yksi Pohjoismaiden tärkeimmistä kaupungeista. Se sijaitsi senaikuisen kristityn ja pakanallisen maailman rajalla. Tiettävästi sinne rakennettiin myös kirkko, jonne ei kuitenkaan saanut laittaa kelloa, ettei kaupungin elämä häiriintyisi.

Elämän keskus oli vahvasti suojattu satama, joka oli täynnä pitkälle veden päälle ulottuvia laitureita. Asujaimisto oli jakaantunut eri kortteleihin muun muassa varakkuuden ja ammatin mukaan. Köyhimmät asuivat kaukana satamasta alueilla. Osa kaupungin asukkaista myös haudattiin maavallin sisällä sijainneisiin kalmistoihin, mutta kalmistoja on lähiseuduilla muitakin.

Strategisesti tärkeässä paikassa sijainnut kaupunki houkutteli naapureita hyökkäämään useasti. Itäpuolella asuneet vendit polttivat kaupungin lopulta vuonna 1066 poroksi niin, että asutus päätettiin siirtää nykyisen Schleswigin tienoille.

Hedebyn maavallin sisälle on ennallistettu ryhmä rakennuksia arkeologisten kaivausten perusteella. Museolta vallin sisälle johti 1-2 kilometrin kävelyreitti päällystämätöntä, mutta melko tasaista tietä. Kukoistusaikana kaupungin halki virtasi mereen joki, jonka uomasta myöhemmin kaivetuista esineistä ja kerrostumista on saatu paljon tietoa kaupungin historiasta. Alapuolella Hedebyn nykyistä maisemaa.


Talojen takana avautuu vuono ja sataman paikka.


Talojen rakenne noudattaa Hedebyn taloissa käytettyä alkuperäistä rakennustekniikkaa - seinät on rakennettu pystyparrujen väliin punotuista oksista ja punos on päällystetty savella. Katot ovat ruokokattoja. Talojen lattiat ovat maapohjaisia, ja pihaa kuopsuttelivat käyntihetkellä kanat.

Talon ennallistus.


Hedebyn historiaa valottaa tarkemmin Hedebyn museo. Maisemaan kauniisti sulautuvassa museossa on näytteillä runsaasti Hedebystä kaivettua esineistöä. Museo on suunniteltu esteettömäksi, ja kahvilasta sai maukkaan lounaan.

Monet esineistä ovat peräisin entisen sataman kohdalta, joka kaivausaikana on ollut kuivaa maata. Näytteillä on muun muassa joltakulta kävijältä laiturin lautojen välistä veteen tipahtanut kukkaro. Vaikuttavin esine on viikinkilaiva.

Museon venehalli.


Hedeby on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde, johon tutustumiseen kannattaa varata useita tunteja.

Raportoivat Tanja ja Jussi

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Schleswig

Hedebystä ja ympäristöstä on löydetty varsin runsaasti esineistöä, jota oli laajemmin esillä Schleswig-Holsteinin osavaltion historiallisessa museossa Gottorpin linnassa.



Osoitteessa Schlossinsel 1 toimivaan museoon oli hyvä opastus ainakin Hedebyn suunnalta, eikä välimatkaakaan ollut kuin muutama kilometri. Ikävä kyllä museon kokoelmat olivat niin laajat, että niihin kunnolla tutustumiseen olisi pitänyt varata aikaa koko päivä. Pyörähdimme museossa Hedebyn jälkeen, ja ehdimme ennen museon sulkeutumista juosta läpi vain eniten kiinnostavan arkeologisen osaston ja piipahtaa sivurakennuksessa, joka oli omistettu Nydamin suolöydöille eli parille ajanlaskun alusta peräisin olevalle veneelle.

Museon edessä sijaitsi iso parkkipaikka, jonka keskellä olevassa rakennuksessa sijaitsi lipunmyynti. Samasta paikasta sai vuokrata audioguiden eli laitteen, josta pystyi kuuntelemaan tietoja museon kohteista ainakin saksaksi ja englanniksi. Laitteesta joutui pulittamaan muutaman euron, ja lisäksi lipunmyyntiin oli jätettävä esimerkiksi passi tai ajokortti pantiksi.


Kuvassa muutamia vitriinejä, joissa on esillä arkeologisissa kaivauksissa kaivettua esineistöä. Aivan kateeksi kävi saksalaisia, sillä esineitä oli valtavasti.




Kivitalttoja ja kirveitä.


Museossa esiteltiin muutamissa vitriineissä myös suoruumita, jotka olivat säilyneet hämmästyttävän hyvin.




sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Dannevirke


Teimme matkan Saksan ja Tanskan rajalle Dannevirkeen, Hedebyhyn ja Schleswigiin vuokra-autolla Bremenistä käsin syyskuussa. Ajankohta oli hyvä, sillä sää oli vielä kesäisen lämmin, mutta museoissa ja Hedebyssä ei ollut tungosta. Vuokra-autoksi varattua VW Golfia ei ollut saatavilla, vaan meidän piti tyytyä kaksipaikkaiseen kulkuneuvoon ; ).



Matkan alussa pysähdyimme Dannevirkellä, muinaisella puolustusvallilla, jonka rakennustyöt alkoivat tiettävästi vuonna 808. Sen oli määrä suojella tanskalaisia frankkien hyökkäyksiltä. Se alkoi Hedebyn kaupungista ja jatkui Hollingstedtiin saakka.Vallin läpi pääsi porteista, joilla kauppiaiden ja muiden matkaajien kulkua säädeltiin. Hedebyn läheltä kulki muun muassa tärkeän kauppatie, Hærvejen eli Ochsenweg. Se ulottui Saksan Wedelistä Jyllannin länsirannikolla sijaitsevaan Viborgiin.

Kuvassa tanskalaisten turvana toiminutta uudempaa, tiilestä muurattua Dannevirke-vallia Dannevirke-museon läheisyydessä.


Dannevirkeä esittelee tarkemmin pieni Dannevirke-museo, jossa esitellään mm. vallin läheisyydestä kaivettua esineistöä ja alueen myöhempää historiaa. Seutu on aina ollut tanskalaisten ja saksalaisten kiistakapulana.


Museon läheisellä vallin osuudella oli parhaillaan meneillään arkeologiset kaivaukset, joihin osallistui sekä saksalaisia etä tanskalaisia arkeologeja. Valli tarjoaa yhä yllätyksiä, sillä nytkin vallista oli paljastunut aiemmin tuntematon portti.


Dannevirke-vallia ympäröi museon paikkeilla kaunis saksalainen maaseutu. Paikka on merkittävä myös historiallisesti, sillä tanskalaiset ja preussilaiset ottivat siellä yhteen vuonna 1864. Alla olevan kuvan entisöidyt puolustusvarustukset ovat peräisin tältä ajalta.


Raportoivat Jussi ja Tanja



lauantai 21. helmikuuta 2015

Neanderthal, Saksa

 

Saksassa sijaitsevassa Neanderin laaksossa on neandertalinihmistä esittelevä museo ja Homo neanderthalensis -lajin ensimmäinen löytöpaikka. Neanderthal sijaitsee Kölnin, Wüppertalin ja Düsseldorfin välissä ja on esim. päiväretken päässä Bremenistä, kun matkaa taitetaan autolla (ks. kartta) https://goo.gl/maps/h95RO. Jos paikalle saapuu autolla, navigaattorissa voi käyttää osoitetta Talstraße 300, Mettmann. 

 
Laakson pohjalla matelevan Düsseljoen lähettyvillä oli aiemmin kalkkikiviesiintymiä, joita louhittaessa löysi työmiesporukka vuonna 1856 tunnistamattomia luita. 
 

Aluksi luulöytöjä pidettiin eläinten luina, mutta myöhemmin opettaja Johann Fuhlrott tunnisti haltuunsa saamansa luut ihmisen jäännöksiksi. Vuonna 1863 geologian professori William King esitti löytöjen edustavan kokonaan omaa lajiaan, jolle hän ehdotti nimeksi löytöpaikan mukaan Homo neanderthalensis.


 
Museo esittelee neandertalinihmisen löytöhistoriaa, lajin ominaisuuksia ja nykytutkimusta varsin laajasti. Paikka on lapsillekin kiinnostava: luonnollisen kokoiset nuket esittävät neandertalinihmistä erilaisissa puuhissa, ja lähellä on myös lapsille suunnattu oma alue, jossa järjestetään toimintaa. Museossa vierähtää muutama tunti huomaamatta, ja varsinkin kesällä museon vieressä sijaitseva ulkoalue on rauhallinen ja miellyttävä paikka tutkia löytöön liittyviä seikkoja. Alue on kaivettu tyhjäksi kalkkikivestä, joten alkuperäisestä maisemasta on esimerkkinä vain yksi kalkkikiviseinämä (kuva yllä). Ulkoalueen kohteissa on sähköisiä opastuspisteitä, joista museosta saatavilla kuulokkeilla saa kulloisenkin paikan opastuksen esim. englanniksi.

 
Paikalle pääsee myös julkisilla kulkuvälineillä esim. lähikaupunki Mettmanista busseilla nro 741 ja 743. Bussipysäkit sijaitsevat aivan museon edustalla. Lähin junapysäkki on kilometrin tai parin päässä. Parkkipaikat sijaitsevat museon läheisyydessä, mutta varsinkin kesällä parkkipaikoista voi olla pulaa. Tarkista aukioloajat netistä.

Raportoi JR